​17 vuoden aikana olen valmistanut satoja keppihevosia. Otan vanhoja keppareita kunnostukseen – mutta parhaat tarinat kuulen silloin, kun omistaja kertoo, että heidän kepparinsa on edelleen hienossa kunnossa vuosien jälkeen.

Se ei ole sattumaa, vaan oikeanlaista hoitoa.

Keppareita valmistetaan eri materiaaleista ja laadut vaihtelevat, mutta jokaisen hepan käyttöikää voi pidentää oikealla hoidolla. Tässä omat, 17 vuoden kokemuksella kootut 8 vinkkiäni!

​Tärkein ja myös kaikkein luonnollisin vinkki on pitää keppihevonen puhtaana. Älä laske sitä ulkona maahan tai jätä lojumaan minne sattuu – lika, kosteus ja roskat tekevät tuhojaan yllättävän nopeasti. Parhaiten keppari säilyy puhtaana ja muodossaan, kun sillä on sille tarkoitettu paikka, kuten oma talli, karsina tai teline. 

​Mitä sitten, jos keppari likaantuu? Keppihevosta on suhteellisen vaikeaa puhdistaa, ja juuri siksi ensimmäinen vinkki on niin tärkeä! Mutta ei hätää – jos heppaan kuitenkin tulee jälkeä, tilanne ei ole toivoton.
​
Kokeile ensin varovasti pehmeällä harjalla tai kuvialla pesusienellä, etenkin jos lika on kuivaa. Kuiva lika irtoaa usein yllättävän helposti ilman vettäkään.
​
Jos lika on märkää tai pinttynyttä, luonnollinen savisaippua on erinomainen apu – erityisesti vaaleisiin keppareihin. Minulla kävi kerran niin, että tiputin kepparin parkkihallin mutaiselle maahan, ja hepan valkoinen turpa sai ikävän tumman tahran. Kuivasin sen ensin nenäliinalla, ja kotona otin avuksi savisaippuan: kostutin pesusienen, puristin ylimääräisen veden huolella pois ja hieroin sienen reunaa kevyesti saippuaan. Sen jälkeen hankasin likakohtaa varovasti pyörivin liikkein.
​
Yksi tärkeä huomio: savisaippua on värisävyltään vaalea, joten se sopii parhaiten vaaleisiin keppareihin tai esimerkiksi valkoisen merkin kohdalle. Tummaan materiaaliin käytettynä se voi jättää vaalean jäljen, joten tummien keppareiden kanssa kannattaa ehkä käyttää mahdollisesti jotain toista pesuainetta.

Varo avaamasta kepparin suuta, vääntelemästä tai taivuttelemasta sen päätä – ja kiinnitä huomiota myös ohjasotteeseesi. Liian kova ote ohjista voi saada kaulan menemään leuan kohdalta ryttyyn – ja tähän riittää vain yksi huolimaton hetki. Jos ohjia vetäisee ja keppihevosen pää roikkuu pelkästään ohjien varassa ilman tukea kepistä, kaula joutuu kovalle koetukselle.
​
Erityisen tarkka kannattaa olla pitkän mallisten keppihevosten kanssa, sillä niiden rakenne on alttiimpi vääntymiselle. Muista myös, että keppihevosta ei kannata sulloa ahtaaseen tilaan eikä puristella – täyttö kärsii tästä ja pää menettää kauniin muotonsa ajan myötä.

Kohtele keppihevostasi hellästi ja varoen niin se pysyy pitkään uudenveroisena! 🐴

Vältä kastelemasta kepparia turhaan. Karvakangas voi menettää pehmeyttään toistuvan kastumisen myötä, ja sisällä olevat täytteet saattavat homehtua tai liikkua paikoiltaan kepparin kuivuessa – jolloin hepan kaunis muoto kärsii.
​
Satunnaiset sadepisarat eivät tietenkään haittaa, mutta muista aina antaa kepparin kuivua kunnolla kastumisen jälkeen. Jos keppihevonen on päässyt litimäräksi, suosittelen kuivattamaan sen ensin kuivauskaapissa tai saunassa. Sen jälkeen kannattaa poistaa täytteet ja kuivattaa sekä pää että täytteet vielä erikseen – näin varmistat, että kosteus ei jää piiloon sisälle aiheuttamaan tuhoja.

​Vältä kovien harjojen käyttöä keppihevosen harjaamisessa – etenkin harjan ja silmien kohdalla kova harja voi vahingoittaa materiaalia, poistaa silmien mahdollista väriä tai nyppiä kankaan pintaa. Keppihevosen harjaa ei kannata harjata lainkaan harjalla, vaan itse suosittelen paremminkin jonkinlaista hiuksiin tarkoitettavaa harjaa tai kampaa ja sitäkin vain joillakin harjalankamateriaaleille. Kohdassa 6. lisää tästä!
​
Harjaamisen sijaan suosittelen pesusientä: se on lempeä ja tehokas tapa tasoittaa kangasta sekä pyyhkiä pois lika ja pöly. Myöskin kevyt pyyhkäisy kostealla sienellä pitää kepparin siistinä ilman, että materiaali kärsii.

Kepparin harjan hoito riippuu paljon siitä, mistä materiaalista se on tehty. Jos harja on mohairia, valmiiksi kihara lankaa tai muuta erikoislankaa, sitä ei kannata letittää tai kastella – se voi pilata langan rakenteen ja tunnun.

Tavallinen villalanka sen sijaan kestää paremmin sekä vettä että letitystä, ja se onkin yleisin harjalanka omissa keppareissani. Se on myös helppohoitoinen arki käytössä, mikä tekee siitä suositun valinnan monelle harrastajalle.
​
Jos et ole varma harjasi materiaalista, kohtele sitä varmuuden vuoksi hellävaraisesti – se on aina turvallisempi valinta! 

​Pienet – ja jopa vähän isommatkin – kunnostukset on suhteellisen helppo tehdä itse, joten älä heti säikähdä! Jos keppariin ilmestyy reikä, se ei läheskään aina tarkoita, että heppa on vaarassa purkaantua pahasti.

Useimmiten syynä on yksinkertaisesti se, että tuhdin täytön takia ommel on paikoin heikentynyt ja ommeljäljessä on syntynyt isompi väli. Tällöin pieni silmäneula ja kepparin kankaaseen sopiva lanka ovat helppo apu – ompele pienillä, huolellisilla pistoilla reikä umpeen, ja keppari on taas kuin uusi!
​
Ompelutyylissä voit käyttää monia eri tekniikoita, ja aiheesta löytyy pilvin pimein tutoriaaleja YouTubesta jos ompelu ei ole ennestään tuttua. 🧵

Ajan kuluessa ja kovassa käytössä kepparin täyttö voi kaivata uusimista. Tämä ei aina tarkoita, että vanha täyte pitää heittää pois – usein se on edelleen käyttökelpoista! Varalla kannattaa kuitenkin olla pieni määrä uutta täytettä, kuten esimerkiksi vanua vanhasta tyynystä.

Jos keppi on kiinnitetty langalla – kuten Seminan keppareissa – sen saa helposti auki leikkaamalla langan, joka on tiukasti kiinnitetty kepin ympärille kangaskaistaleen avulla. Sen jälkeen keppi ja täytteet saa otettua pois, täytteet voi uusia tai kuivattaa, ja keppi kiinnitetään takaisin samalla tekniikalla.

Tarkempi kuvaus kepin kiinnittämisestä löytyy alla olevasta YouTube-videosta! 🎥

​Keppihevosen hoito ei vaadi paljon – riittää kun muistaa muutaman perusasian ja kohtelee kepariaan rakkaudella. Toivottavasti näistä vinkeistä oli apua! Jos sinulla on omia hoitovinkkejä tai kysyttävää, jätä kommentti alle – kuulen mielelläni miten te hoidatte omia keppareitanne! 🐴

Harrastuksena keppihevoset on monipuolinen kokonaisuus, missä yhdistyvät käsityöt, luovuus ja liikunta. Ominaisinta harrastuksessa on itse tekeminen; keppihevoset varusteineen ovat itsetehtyjä, joko itse harrastajan omia tekeleitä, tai keppihevostentekijältä hankittuja. Kepparin valmistus vaatii sekä taiteellista silmää että ompelutaitoja. Tapana on ollut perustaa oma keppihevostalli (kht) ja sitten treenataan omilla hepoilla, käytetään niitä näyttelyissä tms. Harrastajat myös järjestävät kilpailuja toisille harrastajille eri keppihevosratsastuksen lajeissa, jotka tulevat suoraan hevosurheilulajeista.

Suosituimmat lajit ovat esteratsastus ja kouluratsastus, mutta myös maastoesteratsastus ja lännenratsastus ovat yleisessä suosiossa. 

Suurin keppihevostapahtuma koko maailmassa on harrastajien itse talkoovoimin järjestämät jokavuotiset Keppihevosten Suomenmestaruuskilpailut, missä käy yhä enemmän myös ulkomaalaisia harrastajia. Vuonna 2023 tapahtumassa oli melkein 2000 kävijää. ​

Vuonna 2018 harrastajia arvioitiin olevan reilusti yli 10 000 Suomessa ja määrä on kovasti kasvanut viime vuosina. Oikeaa lukua on melko mahdotonta sanoa nykyään, sillä harrastuksen takana ei ole mitään selkeää organisaatiota mihin harrastajia olisi listattu. Toiminta perustuu pitkälti harrastajien omaan yhteisöllisyyteen ja tapahtumiin. Nykyään harrastus on kuitenkin jo niin yleinen, että lähes joka naapuristosta löytyy keppariharrastajia.​

Tässä muutamia esimerkkikysymyksiä ja vastauksiani.

Haluan tarpeeksi ison, mutta kevyen kepparin jolla on hyvä hypätä esteitä. Mikä koko olisi paras?
- M koko! Se on hyvä keskikokoinen ja kuitenkin vielä hyvin kevyt kaveri esteille. Alle 10-vuotiaille voi vielä sopivampi koko olla S jos on itse myös kovin pienikokoinen tai toivoo kepparin olevan oikein kevyt. 

Entä jos olen 15v ja 170cm pitkä ja tykkään kuitenkin pienistä keppareista? Onko S minulle liian pieni?
- S ei ole liian pieni jos tykkää pienistä poneista. Tämä on paljolti mielipidekysymys. Joidenkin vanhempien harrastajien mielestä S koko on liian pikkuruinen omaan kokoon nähden, mutta jotkut erityisesti haluavat että keppari on mukavan pikkuinen. Jos et ole varma tykkäätkö S kokoisista vai olisiko M parempi, voit aina vierailla Seminan tallilla ja kokeilla ja vertailla meidän S ja M kokoisia keppareita keskenään. 

Mikä olisi juuri minulle täydellisen kokoinen? Onko sellaista edes?
- Juuri tietyn ikäiselle ja kokoiselle harrastajalle ei ole olemassa yhtä täydellistä kokoa, vaan sinulle paras koko riippuu monesta eri tekijästä sekä myös omista mieltymyksistäsi. Yleisesti voin suositella S kokoa alle 10-vuotialle, M- kokoa yli 9-vuotialle ja L kokoa yli 12-vuotiaille, mutta tämä on vain arvio. Esim 5-vuotias lapsi voi tykätäkin enemmän M koosta tai 18-vuotias harrastajakin voi tykätä eniten vaikka S kokoisista. Sopiva koko riippuu myös siitä mitä haluat keppailla tehdä. Jos keppari tulee aktiiviseen ratsastuskäyttöön ja vaikka kisäkäyttöön, on tärkeämpää että koko ei ole liian pieni tai liian iso. Kun taas jos keppari tulee vain lähinnä kotiin taide-esineeksi keräilijälle tai muuten vain vähemmälle ratsastuskäytölle.

XS koko on siitä erityinen, että sitä ei välttämättä käytetä ratsastamiseen, mutta jos käytetään, se sopii parhaiten pienemmille harrastajille. En kuitenkaan suosittele XS kokoa alle 6-vuotiaille, vain heille sopii paremmin S koko ja mahdollisimman kestävästi tehty.

Mikä on sinusta paras koko?
- Itse harrastajana olen käyttänyt S-L kokoisia vaihtelevasti ollessani 10-20-vuotias, joskin S kokoisista en itse ole erityisesti koskaan oikein innostunut. Jo vuosia olen mieltynyt vain L tai reilun L kokoisiin heppoihin, mutta omistan ja käytän edelleen paria M kokoista kepparia ja olen 166cm ja 26-vuotias. Erityisesti korkeampien esteiden treenailussa nuo muutamat M kokoiset hevoseni ovat olleet ehdottomia suosikkeja. Kouluratsastuksessa ja maastossa tykkään mennä L kokoisilla hepoilla. Omistan myös muutaman oikein ison keppihevosen, jotka on reilua L kokoa. 

Kommentoi alle mitä ajatuksia sinulle tuli tästä, minkä kokoisia keppihevosia itse olet tehnyt tai mikä koko on suosikkisi! (Kokoa kannattaa muuten kuvailla paperiarkin kokojen avulla tai jollain muulla tavalla että kokoa voi verrata johonkin). Usein kepparin koko muuten yllättää oikeassa elämässä jos on ensin vaikka nähnyt kepparin kuvassa tai videossa. Niistä kun on niin vaikea saada selkeää kuvaa minkä kokoinen keppari todellisuudessa on. 

Onnistuneen keppihevosen teko alkaa hyvästä kaavasta – se on koko projektin tärkein perusta. Jos kaavan piirtäminen tuntuu hankalalta, sen voi myös hankkia valmiina.​ Semina tekee kaavoja tilauksesta kaikille eri roduille!

Seuraava tärkeä vaihe on palojen leikkuu. Tarvitset 2 pääpalaa, 1 keskipalan sekä 4 korvapalaa. Piirrä jokainen pala ensin kankaaseen ja leikkaa sitten rauhassa viivaa pitkin – huolellinen leikkuu on vahva perusta onnistumiselle. Jos paloissa on jotain vikaa, koko ompeluosuus on jo tuhoon tuomittu. (Tai ainakin vinoturpaisuuteen tuomittu 😄)

Pääpaloja ei kannata leikata päällekkäin, vaan yksi kerrallaan: nuppineulaa kaava kankaaseen, piirrä ääriviivat ja leikkaa. Muista myös, että pääpalat ovat vastakkaiset – käännä kaava toisinpäin kun piirrät toista palaa!
​
Keskipala on se pitkä suora kaistale, joka yhdistää pääpalat ja luo hevoselle suun ja leveyden. Piirrä se viivaimella tarkasti, ja varmista että leveys pysyy samana alusta loppuun. Sopiva leveys on 4–5 cm – itse käytän isommissa keppihevosissa 4,5 cm.

Sitten itse ompeluun. Suosittelen aloittamaan ompelun suusta. Voit myös halutessasi aloittaa kaulan ylä- tai alaosasta tai jostain muusta kohtaa. Aloitan suusta, koska se auttaa suoruuteen ja koko ompeluprojektia on helpompi hallita, kun se on tehty. Keppihevosta ei kannata myöskään ommella ensin koko toinen puoli ja sitten vasta toinen puoli, vaan molempia pääpaloja keskipalaan pienissä pätkissä kerrallaan. Apuviivat myös auttavat suoruuteen! Ne varmistavat, että pääpalat on samassa kohdassa keskipalaan nähden koko hevosen ompelun läpi. Apuviivat piirretään haluamiisi kohtiin pääpaloihin ennen ompelua. Ja molempiin pääpaloihin samoihin kohtiin. Sitten voit nuppineulalla kohdistaa apuviivan toisesta pääpalasta toiseen neulottaessasi ja ommellessasi. 

​Sitten itse ompeluun! Suosittelen aloittamaan suusta – se auttaa suoruuteen ja kun suu on tehty, koko ompeluprojektia on helpompi hallita loppuun asti. Voit toki aloittaa myös kaulan ylä- tai alaosasta, mutta suu ensin on oma suosikkitapani.

Tärkeä neuvo: ei kannata ommella kokonaan toista pääpalaa keskipalaan ja sitten vasta aloittaa toisen puolen ompelua, vaan ompele molempia pääpaloja keskipalaan pienissä pätkissä kerrallaan. Näin hevosesta tulee tasainen ja suora.

Apuviivat ovat myös korvaamaton apu suoruuteen! Piirrä ne haluamiisi kohtiin molempiin pääpaloihin ennen ompelua – tärkeintä on että ne ovat täsmälleen samoissa kohdissa kummassakin palassa. Kun sitten nuppineulotat ja ompelet, voit nuppineulalla kohdistaa apuviivan toisesta pääpalasta toiseen ja varmistaa näin, että pääpalat pysyvät koko ajan samassa kohdassa keskipalaan nähden.

Mutta millaisilla pistoilla kannattaa ommella? Tähän on myös monta toimivaa tapaa, mutta suosittelen esim. pykäpistoja. Pykäpisto – eli niin sanottu ilmapallosolmu – toimii niin, että piston jälkeen neula kuljetetaan silmukan läpi, jolloin syntyy solmu. Kun jatkat samalla tekniikalla koko keppihevosen läpi, saat kestävää ja siistiä ompelujälkeä.

Pykäpisto on myös itsessään päättelevä pisto – mutta kun lopetat, kannattaa silti tehdä pykäpisto pari kertaa samaan kohtaan, jotta päättely on varmasti vahva.

Alla olevassa videossa näytän käytännössä miten ompelen ja miten pykäpisto tehdään – kannattaa katsoa! 🎥